Yhteisöllinen päiväkoti vai?

TOTTA! Vastaajana Riitta Rantalainen

Vuonna 2007 etsimme kaksivuotiaalle Konstalle ja nelivuotiaalle Santerille päivähoitopaikkaa. Toivoimme,että pojat voisivat leikkiä halutessaan yhdessä myös päivisin ja niinpä etsimme päiväkotia jossa olisi sisarusryhmä. Toivoimme myös,että päiväkodissa arvostettaisiin vapaata leikkiä,omaa oivaltamista ja tekemistä ohjatun toiminnan rinnalla. Vielä rohkenimme toivoa ympäristö- ja yhteisöllisyyskasvatuksen toteutumista päiväkodin arjessa.

Juttelin näistä toiveistamme tuttujen vanhempien kanssa puistoissa ja kerhoissa ja yhä useammin esiin putkahti...KUPERKEIKKA!

Niinpä lähdimme poikien kanssa Kuperkeikkaan kyläilemään. Meidät otti vastaan Sande eli Sanna Haronoja, joka kertoili Kuperkeikan toiminnasta ja esitteli tilat. Kuperkeikassa vallitsi iloinen pulina ja vilinä, mutta silti tunnelma oli leppoisan virtaileva. Aika pian oli selvää,että Kuperkeikka oli kaikkea sitä mitä toivoimme ja enemmänkin.

Nyt esikoinen on jo koululainen ja kuopus ensi syksynä eskari. Neljä vuotta kuperkeikkalaisina ovat olleet iloisen kasvun aikaa,jossa olemme saaneet olla osallisena koko perhe.

Yhteisöllisyys toteutuu Kuperkeikassa monin tavoin jokapäiväisessä toiminnassa. Perinteiseen päivähoitomalliin verrattuna suurimpia eroja ovat ehkä ryhmättömyys ja pitkälle viety lapsilähtöisyys.

Kun kaikenikäiset kasvavat yhdessä, opitaan ymmärtämään toisen kasvua ja kehitystä. Pienet saavat kokemuksen autetuksi tulemisesta ja isommat avuksi olemisesta. Empatian kyky, joka kaikissa ihmisissä luontaisesti on, vahvistuu. Kokemus siitä, että vaikka meitä on moneksi: olemme eri kokoisia, ikäisiä, näköisiä ja luonteisiakin, olemme kaikki hyväksyttyjä ja tärkeitä. Ja meillä on kaikilla taitoja ja mahdollisuuksia olla toisillemme hyväksi.

Konsta (6v.) ilmaisi asian näin: "Kuperkeikassa on hauskaa kun siellä on niin monenlaisia kavereita. Pienet on aika ihania kun ne opettelee puhumaan ja kävelemään ja on välillä aika hassuja ja söpöjä. Aamupiirissä on kiva kun ihan kaikki saa kertoo et mitä nyt kuuluu. Tarvii vaan nostaa peukku pystyyn ni voi kertoa!"

Ryhmättömyys mahdollistaa myös samojen hoitajien säilymisen koko päivähoitoiän. Ylimääräisiä uuteen ryhmään ja aikuisiin sopeutumisia ei ole, lapsilla on kasvurauha.

Erityistä Kuperkeikssa on sekin, että perheiden yhteisöllisyyttä kannustetaan päiväkodin toiminnassa. Joka kuukausi kokoonnumme vanhempien aamiaiselle. Silloin on mahdollista istahtaa nauttimaan aamiaista yhdessä lasten, muiden vanhempien ja henkilökunnan kanssa ja vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa.

Olemme aina tunteneet, että Kuperkeikassa voimme avoimesti olla juuri sellaisia kuin olemme. Voimme jakaa vanhemmuuden tunnot, olivatpa ne milloin auringon paistetta milloin rännän vihmontaa.

Lopuksi siteeraan suurta suomalaista ajattelijaa Yrjö Kallista: "Vaikeinta on vapautua perinteiden ja arvovaltojen mahdista. Mutta siellä,missä vapautuminen tapahtuu, siellä pääsee esiin se tunto, joka saa meidät ystävystymään ihmisen, kukan ja iltaruskon kanssa."

Sellainen paikka on Kuperkeikka.